torstai 26. helmikuuta 2015

Miun mielestä ajatus on ihana, toteutus ei ehkä semmonen kun kuvittelin.
Ukon mummon kiikkutuoli ja pehmusteen päälle hänen virkkaamat liinat. Pehmuste oli jo vuosia sitten tehty vanhasta petauspatjasta ja vanhoista verhoista.
Ompelu oli tosi haastavaa. Todella monta katkennutta neulaa, venynyttä pitsiä ja kipeytyneet hartiat.
Käsin oisin ehkä saanu ommeltua siistimmin, mutta miun harsimistaidoilla se ei ois kestäny siinä yhtään ja mie en ois ikinä saanu sitä valmiiks. Tällä mennään ainakin tällä hetkellä.
Ehkä lisäilen vielä vielä liinoja (niitä riittää) ja yritän varmaan jossain vaiheessa korjailla käsin tuota.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Olin saanut joskus tämän tyylisen kukan ja pitihän sitä itsekkin kokeilla.
Olin joskus hankkinu kirpparilta tätä tarkoitusta varten lasten pienet kangaspuut. Ja paperinarun jämiäkin löytyi jostain varastojen kätköistä.
Ajatushan oli että tekisi aina yhden kierroksen yhdellä värillä, mutta eihän miul niin paljon saman väristä paperinarua löytyny. Paukuttelin sit vaan mitä sattui.
Oli aika haasteellista tehdä semmosilla rimpula kangaspuilla tätä, eivät meinanneet kestää kiristystä yhtään, joten alareuna on todella löysä.
Mut idea on todella kiva ja kokeilen ehkä uudestaankin, kunhan joskus hamassa tulevaisuudessa saan loimet laitettua.

Pitkästä aikaa oon saanu jotain aikaiseksi. Tyylikäshän tämä ei ole ja puutuetkin ihan väärän mittaiset, mutta asiansa ajaa.
Siis tein äitiltä saaneista tilkuista ja puutarhakalusteiden osista uuden pyykkikorin.
 Osa tilkuista oli jo äiti ommellu valmiiks hienosti kulmat kohilleen, mut mie vaan surauttelin palasia toisiinsa kiinni. Miun ompelussa ei ollu päätä eikä häntää ja jälki sen mukaista.
Ja joku joskus sanonu kun meillä ei ole kotona värejä. Nyt on, jos ei muualla niin ainakin pyykkikorissa.